Tänään tulin koulupäivän aikana ajatelleeksi sitä, miten pojat näyttävät tunteensa. Toki tapoja on niin monta kuin on poikaakin, mutta itse ainakin olen tullut siihen tulokseen, että monista heistä on hyvin vaikea ottaa selkoa. Siinä kohtaa tytöllä täytyy olla taitoa erottaa pelleileekö poika hänen kanssaan vaiko pitääkö hän todella tytöstä. Mielestäni siis on kohtuullista sanoa, että myös pojat voivat olla monimutkaisia. Eivät tytöt ja naiset pelkästään ole vaikeaselkoisia ja niitä jotka muuttavat alituisesti mieltään (mikä ei ole aina totta).

Luultavasti jokainen meistä tytöistä, ja toki myös pojista, on tullut ajatelleeksi, että "tykkääkö tuo minusta" ja "tykkääköhän toi tosta toisestaki" jne. Parhaimpia tapauksia ovat ne, joissa pojat näyttävät ensin ihastuksen merkkejä ja seuraavaksi nämä 'merkit' loppuvat kuin seinään (nimim. Kokemusta on!). Eli onko pojilla mahdottomuus tykätä vain yhdestä tytöstä samaan aikaan eikä yrittää jokaista vastaantulijaa, joka sattuu olemaan naispuolinen? Ja pystyvätkö he näyttämään selkeästi tunteensa, niin että niistä myös ymmärtää? Vastauksia on monituisia, ja mielestäni jos kysymykseensä haluaa edes jonkinlaista selkoa, niin eihän siinä muu auta, kuin mennä kysymään. En halua missään nimessä haukkua poikia/miehiä enkä yleistää millään tapaa, mutta olen vain havainnut hyvin paljon tälläistä edellämainittua tunteiden piilottelua ja vastaavaa.

Toki on niitä ihanaa ihanempiakin ihmisiä, jotka haluavat olla vain sen yhden ja tietyn kanssa eivätkä vilkuile kaikkia muita. Sellaisen kun tapaisi.. ja voin varmaankin sanoa, etten ole ainoa tässä maailmassa, joka ajattelee tällä tavalla. Toivottavasti saitte selkoa, mitä yritin selittää. :|

Pohdinta 2: Mitä järkeä seurustella jonkun kanssa, jos siitä ei saa kertoa kenellekkään muulle saatika sitten toisten ihmisten onnitella?

Mahtavaa. Nyt olen saanut vihdoinkin jonkun sivun johon kirjoittaa. Tästä lähtee omien pohdintoijeni ja kommenttieni suurvallankumous! Jos näitä sepostuksia tulee kukaan lukemaan niin toivon, että se henkilö ymmärtää, että nämä ovat vain minun näkemyksiäni tähän yhteiskuntaan ja sen sisältämiin ihmisiin ja, että haluan vain ottaa kantaa asioihin.

Pyrin kirjoittamaan kirjakieltä, jotta edes joku saisi selvää mitä yritän selittää, nimittäin muuten homma menisi ihan söperrykseksi. Ja nimi löytyy, se on Ria, ikää ei ole liikaa ja asustelen perheen kanssa (äiti, isäpuoli, sisko). Juttuihin ja näkymyksiin voi ja pitää ottaa kantaa, kunhan ensin saan vain jotain kirjoitettuakin tänne..

Ei muuta tällä kertaa, nähellään.